Metsäilmiöitä ja filosofiaa -työpajoissa nuoret kysyvät maailman metsien alusta ja puiden iästä, metsän ja elämän perustasta. Kysymysten innoittamana ajattelen metsää puilla.
Elävät olennot muuttavat ympäristöään. Puiden aika alkoi noin 400 miljoonaa vuotta sitten, ja niin kuivan maan biosfääri kasvoi paksummaksi kuin neljään miljardiin vuoteen sitä ennen. Metsät alkoivat vaikuttaa maaperän rakenteeseen, maastonmuotoihin, veden ja muiden aineiden kiertoon ja ilmakehään sekä toisiin elollisiin.
Juuret kytkevät kasvit maahan, mutta puut eivät kasva maasta. Suuri osa niiden massasta on peräisin ilman hiilidioksidista. Kasvit ovat pumppu Auringosta säteilevän energian ja Maan elonkehän välillä sekä epäorgaanisen ja orgaanisen maailman rajalla. Puut kasvavat ilmasta ilmaan ja luovat rakenteen. Juurten, runkojen ja latvusten välissä on lukemattomien eliöiden elinympäristö. Niiden elämä muuttaa puita, eikä niitä ole olemassa ilman puita. Syntyy verkosto.
Kirjailijana työskentelen sanojen ja ajatusten kanssa. Olen erityisen kiinnostunut tilasta ihmisten ja ihmisistä riippumattoman maailman välissä. Metsät ovat mitä ovat huolimatta ihmisten tarinoista, mutta tarinat kytkeytyvät ihmisten toiminaan. Sillä on väliä, miten metsistä puhutaan ja miten niitä kuvataan. Ajatellaan esimerkiksi metsätaloutta. Sanaan metsänhoito sisältyy ajatus, että ihmisen kannalta hyödyllinen metsä ei kasva ilman, että ihmiset puuttuvat sen elämään ja säätelevät sen kuolemaa.
Puiden aikajänne on erilainen kuin ihmisten. Maailman vanhin puu, jonka ikä on tiedossa, kasvaa Yhdysvalloissa lähellä Kuolemanlaaksoa. Okakäpymänty oli noin 200 vuotta vanha, kun Gizan pyramideja rakennettiin muinaisessa Egyptissä. Edelleen kai elossa oleva Metuselah oli lähes 3000-vuotias, kun ajanlaskumme alkoi. Suomen vanhin puu, nuorukainen maailman vanhimpien joukossa, kasvoi jo kun Pähkinäsaaren rauha solmittiin vuonna 1323. Nykyisellä koillisella rajaseudulla kasvava mänty on vanhempi kuin vuosisatojen saatossa levottomasti vaeltanut itärajamme.
Metsä on vuorovaikutusverkosto, joka kasvaa ja monimuotoistuu ajan kuluessa. Metsät voivat olla kymmentuhatkertaisesti iäkkäämpiä kuin yksittäiset puut. Vanhimmat metsäalueet kasvavat tropiikissa. Daintree Australiassa lienee nähnyt dinosauruksia. Koska Suomi oli jääkaudella mannerjään alla, metsiemme ikä ei oikein voi ylittää 10 000 vuotta.
Vanhassa luonnonmetsässä on kaiken ikäisiä puita yhtä aikaa. Siellä on eliöitä, jotka tarvitsevat nuoria versoja, jykeviä latvoja, koloja ja lahoavia puiden ruumiita. Olosuhteiden muuttuessa monimuotoisessa metsässä on niitä, jotka pärjäävät entistä paremmin. Toiset kuolevat, ja jotkut sinnittelevät mukana.
Kuolema kuuluu erottamattomasti elämään. Sanotaan, että tavallinen eteläsuomalainen mänty on nuori 200 vuotta, aikuinen 200 vuotta ja kuolee 200 vuotta. Talousmetsässä mänty kaadetaan noin 80-vuotiaana. Se on vähän kuin kaikki kylän nuoret kuolisivat yhdellä kertaa parikymppisinä. Kylä on kirottu, niin käy uudestaan ja uudestaan. Aikuisista ja kuolevista puista riippuvaisten eliöiden näkökulmasta talousmetsä ei ehdi koskaan tulla metsäksi.
Metsässä ei ole kyse vain puista, mutta ilman puita ei ole metsiä. Metsä on kokonainen vain, jos puilla on kokonainen elämän- ja kuolemankaari.
5.11.2026
Laura Ertimo, FM, kirjailija
Kuva: Matti Snellman