Kyky empatiaan eli ymmärtää ja myötäelää toisen kokemuksia on tärkeä hyvinvoinnin taito ja supervoima. Empatia on yhteyden kokemusten, yhteistyön sekä moraalisen ajattelun perusta ja mahdollistaa toimivat vuorovaikutussuhteet ihmisten välillä. Empatian kokemus voi olla välitön, sanaton tai syntyä tiedon ja kriittisen pohdinnan kautta. Empatia on olennaisessa osassa myös ihmisten luontosuhteen muotoutumisessa. Metsäilmiöitä ja filosofiaa -keskustelujen yksi tavoite onkin laajentaa empatian piiriä muita lajeja kohtaan.

Kun arkikielessä puhutaan empatiasta, sillä tarkoitetaan yleensä toisen asemaan asettumisen kykyä, miltä itsestä tuntuisi olla toisen tilanteessa. Elisa Aaltola on eritellyt 6 erilaista empatian ulottuvuutta yhdessä Sami Kedon kanssa toimittamassaan kirjassa Empatia – myötäelämisen tiede, jotka yhdessä antavat monipuolisemman kokonaiskuvan empatiasta.

Monilla on kokemuksia välittömästä ja sanattomasta yhteisymmärryksestä niin ihmisten kuin esimerkiksi koiran kanssa. Välitön empatia syntyy kehollisen kokemuksen kautta (kehollinen empatia). Toisten lajien elämään eläytyessä on olennaista yrittää jättää oma kokemus ihmisenä sivuun ja sulautua toiseksi simuloivan empatian tapaan. Vaarana on muuten oman kokemuksen projisoiminen toiseen lajiin (projektiivinen empatia) sekä muiden lajien inhimillistäminen ja väärin ymmärtäminen.

Ihmisten on helpompaa tuntea empatiaa toisia nisäkkäitä kuin selkärangattomia kohtaan. Esimerkiksi eläinten poikaset herättävät ihmisissä helposti tunteentason affektiivista empatiaa. Selkärangattomien kuten muurahaisten elämysmaailmaa on vaikeampaa tavoittaa, koska ne ovat niin erilaisia eläimiä kuin me. Siksi erityisesti niiden elämän, aisti- ja kokemusmaailman ymmärtämiseen tarvitaan tietoa ja kognitiivisen empatian harjoittamista. Kulttuurisista syistä voi olla vaikeaa tuntea empatiaa joitain lajeja kohtaan. Kriittistä reflektiivistä empatiaa tarvitaan siihen, jotta voimme ymmärtää, miksi näin on. Entä miksi meidän on vaikea tuntea empatiaa metsästäjiä kohtaan, jotka eivät puolestaan tunne empatiaa susia kohtaan?

Miten voisimme löytää empaattisen suhteen luontoon ja luopua ajatuksesta ihmisen ylivertaisuudesta ja kaikkivoipaisuudesta? Metsäilmiöitä ja filosofiaa keskusteluissa yhdessä ryhmässä kyselimme nuorilta, mitä mieltä he ovat, onko ihminen eläin. Entä mikä meille ja eri lajeille on yhteistä ja mikä meitä erottaa? Mitä me kaikki tarvitsemme?  Kun nuoret haastattelivat toisiaan eri eläinten rooleissa, tuli esille, miten toiset lajit toivovat, että ihminen jättäisi ne ja niiden elinympäristöt rauhaan.

Itsensä unohtaminen eläytymällä toisten lajien perspektiiviin voi tehdä meille ihmisille hyvää. Suosittelen harjoittamaan empatiaa omassa lähiympäristössä, puistossa tai vaikka rakennetussa ympäristössä. Kuvittele esimerkiksi 10 minuutin ajan, että olet esimerkiksi kettu, varpunen tai mehiläinen. Millaista elämäsi on ja mitä haasteita kohtaat?

Entä voiko kasveja kohtaan tuntea empatiaa? Osallistuin kerran työpajaan, jossa tehtävänä oli haastatella jotain muunlajista. Itselleni unohtumaton elämys oli suuren vanhan lehmuksen haastattelu. Tämä suuri puu oli selvinnyt satoja vuosia monenlaisia vaiheita. Pohdin puun kanssa selviytymistä ja elämän jatkumista erilaisista haastavista olosuhteista huolimatta. Puun runko oli vankka, mutta ryppyinen ja moneen kertaan kuoriutunut, koloja ja nystyjä täynnä. Oli oikeastaan vaikea tunnistaa rungosta, mikä laji oli kyseessä. Puun runko, oksien ja juurten kanssa tarjosi elämän mahdollisuuksia monille muille lajeille. Pohdin, miten puu oli selvinnyt vaikeista olosuhteista elämällä yhdessä muiden oman lajinsa edustajien ja muiden eliölajien kanssa. Lisäksi se oli päästänyt irti ja antanut liian raskaiden ja elinvoimansa menettäneiden oksiensa tipahtaa maahan, mutta elämä puussa silti jatkui.

Empatian kylväminen voi olla yksi polku kohti kestävämpää tulevaisuutta. Samalla voimme saada kokemuksia, miten oma elämä on osa laajaa elämän verkkoa. Eläytymällä toisten lajien elämään maailmamme voi avartua, voimme löytää uusia ja konkreettisia keinoja edistää naapurilajiemme elinmahdollisuuksia ja samalla terveempiä ja vaalia monimuotoisempia ekosysteemejä. Voimme oppia itsestämme ja ekologiasta sekä löytää kestävämpiä tapoja olla ja elää yhdessä.

8.4.2026

Anna Lehtonen,  KT, ilmastotutkija

Kuva: Matti Snellman

Lähteet:

Aaltola Elisa & Keto Sami, (2017). Empatia: myötäelämisen tiede. Into-kustannus.

Keto, Sami (2022). Enemmän kuin sapiens – Kasvu elonkirjon jäseneksi. Into-Kustannus.

Molemmilta kirjailijoilta on myös empatiasta podcasteja, erityisesti Elisa Aaltolan Valoja.