Olen viettänyt viikonloppua metsässä. Poiminut mustikoita ja puolukoita ja ihastellut kaikkia niitä värejä  ja tuoksuja, joita syyskuisessa metsässä on. On lämmintä, yllättävän lämmintä ajankohtaan nähden. Nautin sitä, että voin olla t-paidassa vaikka takaraivossa vaivaa kysymys, miksi lämpötilat vaihtelevat näin paljon.

Oma suhteeni metsään on aistivoimainen, tuoksut värit ja metsän tunto, sammaleen pehmeys ja kosteus, kaarnan rahisevan karhea pinta. Suhteeni metsään on myös käytännöllinen, autan isääni polttopuiden tekemisessä, vanhempieni talo lämpiää pelkällä puulla.

Metsäsuhteeni on myös taiteentekemisen inspiraation lähde. Miten luonnonmateriaalit voivat päätyä esityksiin, millaisia näyttämöitä vaikkapa suometsä tarjoaa, mitä luonnon monimuotoisuus ja symbioosisuhteet ehdottavat esityksen rakenteiksi ja yhteistyötavoiksi. Jos puiden juuret kommunikoivat keskenään, miten me ihmiset voisimme hienosyisesti verkottua toistemme kanssa? Voisimmeko juurtua vaikkapa koululuokassa niin, että jokainen seisoo omilla jaloillaan mutta varpaiden kärjiistä lähtevät aistimukset väreilevät kaikkien luokkatovereiden kanssa. Kukaan ei ole yksin vaan osa juuristoa.

Jos ajattelet, että luonto ei liity sinuun niin pidätäpä hengitystäsi. Aivan, juuri niin. Happi, jota hengitämme on osa luonnon ja metsän ekosysteemiä ja jokaisella hengenvedollamme olemme vuorovaikutuksessa metsän kanssa, Sinä puhallat ulos, metsä hengittää sisään. Metsä puhaltaa ulos, sinä hengität sisään. Keveää ja perustavanlaatuista, helppoa ja arvokasta, elämän edellytys.

Teatteri ILMI Ö: n Metsäilmiöitä ja filosofiaa-teatterityöpajoissa kokeilemme metsän ekosysteemin roolipeliä, sitä miten eri eliöt, kasvit ja vaikkapa happi ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Perehtymällä omaan rooliin, oppii samalla ymmärtämään miten esimerkiksi muurahaiset opettavat toisilleen polut kantamalla lajitoveria selässään. Miten metsän varjopaikat ovat elinehto kostean maaperän kasveille ja miten kirva on lajina selvinnyt jo yhden ekosysteemin katastrofin miljoonia vuosia sitten. Ihmisen ajallinen mittakaava ja älykkyys alkaa hahmottua.

Palaan metsäisiin ajatuksiin. Minulle lähimetsä, se joka alkaa melkein kotiovelta, on se arkisin. Läpikulkureitti töihin, kouluun ja kauppaan. Hetken vihreä hengähdys ennen päivän hulinoita. Metsän olemus on itsearvo, ikkunasta näkyvä puu maamerkki.

Mitä sinä ajattelet metsästä?

17.12.2025

Merja Pennanen, ohjaaja, näyttelijä, yhteisötaiteilija

Kuva: Merja Pennanen