Veistos soi!

Veistos soi! on kiertävä ja toiminnallinen äänitaiteen näyttely palvelutaloihin, päiväkeskuksiin ja muihin julkisiin tiloihin. Näyttelyn teokset ovat interaktiiivisia eli kuulijan toiminta esimerkiksi kosketus ja liike saavat aikaan tiettyjä äänimaisemia ja vaihteluita teosten sisällöissä. Näyttelyn teokset ovat viittauksia tuttuihin asioihin kuten viljapeltoon tai lankapuhelimeen. Teokset houkuttelevat toisaalta hiljentymään, toisaalta tuttuudelleen osallistumaan ja aktiivisestikin vaikuttaamaan teosten sisältöihin. Veistos soi! on mahdollista kokea kuulemalla, katsomalla tai koskettamalla. Näyttely toimii myös liikunta-tai aistirajoitteisille.

Näyttely kuratoidaan jokaiseen tilaan erikseen. Palvelutalosta/päiväkeskuksesta tms valitaan tila, joka yhdessä hoivahenkilökunnan kanssa muokataan taidenäyttelyyn sopivaksi ja esteettömästi saavutettavaksi. Henkilökunta opastetaan näyttelyn teosten toimintoihin ja annetaan vinkkejä, kuinka lähestyä teoksia asukkaiden tai asiakkaiden kanssa. Näyttely vaatii tilaajataholta yhden yhteyshenkilön.  Näyttelyn teokset ovat vakuutettuja Teatteri ILMI Ö:n toimesta.

Näyttelyssä on 4 teosta. Viljasoitin, Sylipuu, Länkiharppu ja Puhelin. Kiertävä näyttely on mahdollista tilata haluamalleen ajanjaksolle.

Halutessaan tilaaja voi järjestää näyttelyn avajaiset. Osana juhlallisuuksia on äänitaiteen konsertti, joka luo tunnelmallaan hoivaavan ääniympäristön.

Veistos soi! näyttelyn rinnalle on mahdollista tilata yhteisötaiteilija opastamaan teosten äärelle ja ohjaamaan asukkaille tai asiakkaille oma tarinoihin  ja muistoihin perustuva taideprojekti. Projektin päätteeksi voidaan tehdä osallistujien oma esitys tai näyttely.

Korkeatasoisen ääni-ja veistostaiteen toteuttaminen päivä-ja palvelukeskuksissa mahdollistaa taiteen saavutettavuuden niin asukkaille, henkilökunnalle, omaisille kuin muillekin lähiympäristön asukkaille. Näyttely sopii esimerkiksi vanhusten ja lasten yhteiseksi kohtaamispaikaksi ja mukaan voidaan pyytää lähellä olevia päiväkotiryhmiä. Taidenäyttelyn tuominen hoiva-ja asumisyksikköön avaa ovia muuhun yhteisöön ja luo positiivista kiinnostusta välillä suljettuinakin pidettyjä laitoksia kohtaan. Se antaa puheenaihetta, tekemistä ja esteettisiä elämyksiä.