Ohjaus | Työryhmä |
Dramatisointi | Merja Pennanen, Jari Rättyä |
Näyttelijät | Anne Korhonen, Merja Pennanen, Jari Rättyä, Outi Sädekallio |
Musiikki | Jari Rättyä |
Valosuunnittelu | Anne Leivo |
Valo- ja ääniajot | Kaisa Koskinen |
Lavastus | Memmu Limnell, Juha Mustikainen |
Puvustus ja kuvien skannaus | Memmu Limnell |
Projisoinnit | Matti Snellman |
Valokuvat 1920-1930-luvuilta | Sauli Lehmusto |
Esityksen kesto | n. 1 h |
– esitys dementiasta
Kuvia esityksestä Muistatko äitini?
Muistatko äitini? – esitys sai VUODEN MUISTITEKO -tunnustuksen Suomen muistiasiantuntijat ry:ltä vuonna 2009!
Teatteri ILMI Ö. on toteuttanut osallistavia esityksiä ja taidetyöpajoja pääkaupunkiseudun ja lähikuntien vanhain- ja palvelukodeissa vuosina 2004 – 2007. Kohtaamiset omaisten ja henkilökunnan kanssa, työpajoihin osallistuneiden vanhusten tarinat sekä työryhmän omat taiteelliset impulssit synnyttivät tarpeen saattaa koettua ja kerättyä tietoa esityksen muotoon. Tarkoituksena on teatterin keinoin herättää kysymyksiä dementoituneiden vanhusten huomioimisesta ja kohtaamisesta yhteiskunnassamme.
Teatteri ILMI Ö:n ”Muistatko äitini?” on kudelma kirjeitä, muistoja, unelmia, hoitokotien arkea, äitejä ja lapsia. Se perustuu henkilökohtaisiin kokemuksiin dementiasta niin dementoituneiden ihmisten, omaisten kuin hoitohenkilökunnankin näkökulmasta. Esityksessä dokumenttimateriaali, kuten ääninauhat, valokuvat ja nettikeskustelut on dramatisoitu osaksi vahvaa ja visuaalisesti kaunista kokonaisuutta. Kuvat ja elävä näyttelijä sulavat yhteen kuten muistot ja nykyhetki, musiikki kertoo sen mikä ei suostu näkyväksi. ”Muistatko äitini?” on ainutlaatuinen esitys tärkeästä aiheesta.
Esityksen kohderyhmänä ovat dementoituneiden ihmisten läheiset ja omaiset, alan opiskelijat ja hoitohenkilökunta, päättäjät sekä kaikki asiasta kiinnostuneet. Yhteistyökumppaneina esityksen työstämisessä ovat toimineet espoolainen dementiakoti Opri ja Oleksi sekä dementia-asiantuntija Taina Semi Villa Consulting Oy:stä.
”Sinut merkitsen/ sinut merkitsen/ muistilapun teen sinun rinnukseen/
Tuulenkantamaa muistoni on vaan/ siihen pyörteeseen ethän koskaan mee?
Nimes kirjoitin kaunokirjaimin/ jotta muistaisin, sinut rakkahin
Jos et korvan taa enää tarttukaan/ ehkä toisinaan, susta kiinni saan…”
(Laulusta ”Muistiinmerkitty”)